Uuraisten hevosystäväinseura ry

Alkutaival 1935 - 1955

Uuraisilla pidettiin iso kaksipäiväinen maatalousnäyttely elokuun 17.- 18. päivä vuonna 1935. Tuon lauantain Keski-Suomalainen raportoi erikoisnumerossaan, että maatalousnäyttelyn yhteyteen järjestetyt hevospäivät alkoivat jo perjantaina tammojen kantakirjaanotolla ja varsanäyttelyllä. Kantakirjaan tarjottiin 12 tammaa, joista 5 hyväksyttiin, 4 kevytmuotoisten ja yksi raskasmuotoisten kantakirjaan. Perjantain varsanäyttelyssä arvosteltiin vieraspaikkakuntalaiset varsat. Myös myöhemmin perustetun Uuraisten Hevosystäväinseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Vilho Silvasti toi näyttelyyn Saarijärven rajalta, Koskentauksen talosta 1-vuotiaan Sussu-nimisen tammavarsan, jonka emä oli Kaisa ja isä Tina-Pekka. Varsa sai tästä ensimmäisestä näyttelystä ylemmän varsapalkinnon. Tamma kantakirjattiin myöhemmin, vuonna 1938.

Tämä oli aivan ensimmäinen kerta, kun Uuraisille saatiin julkinen hevosnäyttely.

Samaisen Keski-Suomalaisen erikoisnumeron artikkeli ”Hevospakinaa Uuraisilta” kertoi, että vaikka Uurainen ei ole saanut hevospitäjän mainetta kuten Saarijärvi, Keuruu ja monet muut pitäjät, on Uuraisilla ollut ”hevoshenkeä” jo kauan. Juoksukilpailuissa ja kuormanvetokilpailuissa käytiin Hämeenlinnassa saakka jo 1870-luvulla. Lehtiartikkelissa kerrotaan myös, että maanviljelijä A. Hyytiäinen myi Teivaalan talosta hyvän siitosoriin samoihin aikoihin valtiolle.

Höytiän kylälle polveutui hevoskanta Oikarin talossa olleesta orista. Uuraislaiset käyttivät tammoillaan paljon myös Tikka-Mannilan Ukko-nimistä oria, mutta hevossuvut sekoittuivat hyvin Jyväskylän markkinoilla koko maan hevosten kanssa. Myöhemmin Uuraisten hevossukua muodostamassa olivat naapuripitäjien tunnetut orit kuten Mörkö, Hippos, Musikka, Ilme, Jymyn Pyry sekä Manu. Myös suurjuoksija Murto ja keuruulainen Kipakan Into olivat suosittuja oreja. 1900-luvun alussa käytetyistä oreista kehuja saa Höytiän talon kasvatti Leimu, joka oli nopea, kestävä ja vielä vanhana ruunanakin toisten hevosten väsyttäjä. Parasta Leimussa oli hyvät jälkeläiset, kuten Salmelan talossa syntynyt ori Tieto 662 jonka emänisä oli Tikkamannilan ori Ukko. Tieto päätyi Uuraisilta Multian kautta valtion siitosoriiksi. Sukupostin mukaan Tieto astui vuosina 1910–1923 jopa 822 tammaa., joista syntyi 355 varsaa. Se osallistui hevosnäyttelyihin jopa Pietarissa asti. Tieto sai myös kunniakirjan ravikilpailuista Jyväskylässä 9.2.1912 ennätyksellään 5.59. Myöhemmistä hevosjalostustyöstä ansioituneista isännistä mainitaan maanviljelijä Heikki Lahti Lahden talosta, jonka Kallis-Kaisa 399 varsoi orin Manun Tähti 1032. Uuraisilta lähdettyään Manun Tähti myytiin Suomen kalleimpana hevosena. Kallis-Kaisa varsoi useita hyviä hevosia, jotka menestyivät näyttelyissä ja kilpa-ajoissa.

A.Riihimäki tunnettiin ori Jönssin 2234 omistajana. Jönssi keräsi palkintoja kilpa-ajoissa ja siitti vankkoja ja vireitä jälkeläisiä, joista useimmat tammat olivat kantakirjaan merkittyjä. Paanalan talossa hevoskasvatusta harrasti ensin Nikotemus Paanala ja jatkajana Oskari Paanala. Paanalan talon oreista mainitaan paljon käytetty Kirrin Kuva 2995. Keskisen talossa kasvatti A. Keskinen Musikan ja Jymyn-Pyryn sukuisia hevosia ja myöhemmin Viljo Silvasti Manun sukuisia, joista mainitaan palkitut kantakirjatammat Sotamerkki, Rulli 159 ja Lenu. Hevostaloiksi mainitaan myös Pokela, Minkkilä, Ahola, Koskinen (Kotamäki), Vääräsmäki, Salmikuukka, Rantala, Kässi ja Vanhala.

Hevosnäyttely 1935 koettiin Uuraislaiselle hevoskasvatustyölle erittäin tärkeäksi ja Hevosjalostusliitolta toivottiinkin paikkakunnalle näyttelytilaisuuksia useamminkin, jotta Uurainenkin saisi tuon komealta kuulostavan hevospitäjän tittelin. Näyttelystä innostuneena, muutamia isäntiä kokoontui uudenvuoden iltana 1935 Kuntalaan kuulemaan konsulentti Viljo Kylmälahtea hevosjalostustyön merkityksellisyydestä. Kylmälahden rohkaisemana he samaisena iltana perustivat Uuraisten Hevosystäväinseuran.

Joulukuun 31. päivän iltana 1935 hevosystäväinseuran johtokuntaan valittiin Oskari Paanala, N. Ilomäki, Eemil Vääränen, Otto Kässi, Vilho Silvasti ja kokoonkutsujaksi Matti Piesala. Ensimmäinen Hevosystäväinseuran kokous pidettiin Huutolan talossa tammikuun 15. päivänä vuonna 1936. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Vilho Silvasti ja pöytäkirjan pitäjäksi ja rahastonhoitajaksi Matti Piesala. Seuran säännöiksi valittiin Hevosjalostusliiton mallisäännöt, joita muutettiin vain jäsenmaksun osalta.

Heti ensitöinään johtokunta päätti hankkia seuralle yleismallisen siitosoriin tulevalle siitoskaudelle. Oria ostamaan valtuutettiin Vilho Silvasti, Oskar Paanala ja M.V. Vääränen. Jo maaliskuun 1936 kokoukseen mennessä oli ostotoimikunta katsastanut useita oreja. Kokouksessa päätettiin ostaa Pohjanmaalta ori Pula-Jussi, ”mikäli Jyväskylän orinäyttelyssä 7.–8. huhtikuuta ei ilmaannu sopivampaa”. Päätettiin myös, että ostotoimikunta saa ottaa rahalaitoksesta 30 000–40 000 markan lainan oriin ostoa varten. Tämän lainan takaajina toimivat kaikki silloiset seuran jäsenet. Heti lähdettiin järjestämään myös kilvanajoja Uuraisille (21.2.1937) Ison-Kuukan jäällä sekä päätettiin pyytää Hevosjalostusliitolta näyttelyä seuraavalle syksylle paikkakunnalle. Myös hevoshoitokurssi päätettiin järjestää. Uuraisilta lähetettiin omat edustajat, Vilho Silvasti ja Oskar Paanala, osallistumaan Hevosjalostusliiton kokouksiin.

Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen tehdyssä toimintakertomuksessa todetaan, että Uurainen on ollut hevospitäjä jo vuosikymmenien ajan. Paikkakunnalla oli kasvatettu hyviä siitos- ja juoksuhevosia ja myyty niitä huomattavilla hinnoilla muuallekin. Todettiin, että on hyvä, että nyt on saatu virallinen järjestö tätä toimintaa tukemaan. Jäsenmäärä oli alkuun pieni, 20 maksanutta jäsentä. Todettiin, että ostotoimikunta ei vielä ensimmäisen toimintavuoden aikana onnistunut korkeiden vaatimustensa vuoksi löytämään siitosoria seuralle, mutta asia korjaantunee seuraavan toimintavuoden aikana.

Vuonna 1937 toiminta oli aktiivista. Jäällä helmikuussa pidetyt kilvanajot olivat 5-sarjaiset. Oli kovasarja, keskisarja, hitassarja ja tasotus- ja varsasarja. Sisäänkirjoitusmaksu oli kovempiin luokkiin 30 markkaa ja hitaampiin 25 markkaa. Heikki Kokkila oli lahjoittanut seuralle kiertopalkinnon ja siitä tulikin ”Heikin Pytty”. Vastalahjaksi Kokkila sai laatia kilpailusäännöt. Kilpailuihin oli katsojille 2 markan pääsyliput. Lisäksi seura järjesti kilpailupäivänä iltamat, joissa oli ohjelmana lausuntaa, puheita ja näytelmä. Iltamistakin seura sai lipputuloa, liput maksoivat 10markkaa. Näistä kilvanajoista Ison-Kuukan jäällä ja iltamista kilvanajojen iltana Seurojen talolla tuli perinne ja ohjelmistossa oli usein myös soittoa ja tanssia sekä tarjoilua. Ovimiehet, emännät ja järjestysmiehet saatiin seuran puolesta. Myöhemmissä pöytäkirjoissa mainitaan myös kaitafilmit osana ohjelmistoa.

Syksyllä 1937 pidettiin Keskisen talossa hevoshoitokurssi sekä kantakirjanäyttely 15.10.1937.

Huutolassa 13.2.1944 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta selviää, että seuralle oli viimein löydetty sopiva ori. Vippaus-nimistä oria oli ostotoimikunnan apuna valitsemassa konsulentti Viljo Kylmälahti ja orin myi seuralle maanviljelijä Toivo Pohjalahti Harjavallasta 195 000 markalla. Seuran jäsenet antoivat ostoa varten kukin 6000–20 000 markkaa ja loput lainattiin Uuraisten Säästöpankista. Oriin maksamiseen osallistuneet saivat astuttaa tammansa 500 markan hintaan ja muilta maksu oli 1000 markkaa. Lisäksi varsamaksu oli 500 markkaa ja oriin hoitajalle jokaisesta tammasta 50 markkaa. Vippaus laitettiin puheenjohtaja Vilho Silvastin hoitoon Koskentauksen taloon ja seura maksoi Silvastille hoidosta 40 markkaa vuorokaudelta.

Tiinehtymisongelmia ilmeisesti oli ja seuraavana vuonna seura antoi alennusta astutusmaksuista niiden tammojen omistajille, jotka eivät olleet tiinehtyneet. Varsamaksu perittiin vain eloon jääneistä varsoista. Sukupostiin on kirjattu Vippaukselle vain 6 jälkeläistä, mutta niitä lienee ollut enemmän. Vuoden 1955 Uuraisten maatalousnäyttelyssä esiteltiin ainakin 5 Vippauksesta olevaa tammaa: Pasi Kässin Hilju, Otto Palosen Helaus ja Aksel Koskisen Leivu, Aadam Koskisen Elo ja Lauri Pohjolan Telaus. Hevosystäväinseura vakuutti oriin 100 000 markan arvosta.

Vuonna 1945 seura järjesti varsanäyttelyt ja kavionhoito- ja kengityskurssin sekä viikon kestävän hevosenhoitokurssin.

Vuonna 1946 Vippaus muutti Leo Hakasen hoiviin, myös astutusmaksut nousivat. Vippausta mainostettiin Hevostalous-lehdessä ja Keski-Suomalaisessa. Vuonna 1953 ori Vippaus päätettiin myydä ja minimihinnaksi päätettiin 30 000 markkaa. Keväällä Vippaus myytiinkin maanviljelijä Otto Pyörälälle 40 000 markalla.

Vuonna 1955 Uuraisilla järjestettiin kaksipäiväinen maatalousnäyttely elokuun 6.–7. päivänä. Hevosystäväinseura osallistui myös näyttelyn järjestämiseen. Maatalousnäyttelyn hevostoimikunnassa ahkeroivat Vilho Silvast, Leo Hakanen, Juuso Paanala ja S.Tahvanainen. Näyttelyn palkintolautakunnassa hevosten osalta tuomaroivat Agronomi Eelis Niskanen, agronomi Sampo Tahvanainen, sekä maanviljelijät Vilho Silvast, Leo Hakanen ja Juuso Paanala. Vilho Silvast toimi seuran puheenjohtajana todella pitkään, pöytäkirjojen mukaan vielä vuonna 1955.

80-luvulta 2000-luvulle

Seuran toimintaa heräteltiin henkiin 1980-luvulla.

Ravintola Kuukkarissa pidettiin 2. helmikuuta 1982 kokous seuran toiminnan uudelleen aloittamiseksi. Alustamaan oli kutsuttu Keski-Suomen Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Simo Ristonmaa. Kokousta veti Keskisen talon isäntä maanviljelijä Kalevi Moisio. Harmillisesti seuran vanhoja sääntöjä ei löydetty. Ristonmaa esitteli Ala-Keiteleen Hevosystäväinseuran säännöt ja esitti, että niitä käytettäisiin Uuraisten Hevosystäväinseuran mallisääntöinä. Näin tehtiin ja samalla valittiin seuralle uusi johtokunta. Johtokunnassa aloittivat Timo Vääränen, Teuvo Riihimäki, Kaarlo Kines, Aapo Piesala, Leo Ahonen, Kerttu Toivola, Ahti Kinnunen, Pekka Vääränen ja Jalo Paanala ja puheenjohtajana Kalevi Moisio. 1983 johtokuntaan tulivat mukaan Jaakko Neuvonen ja Allan Jokinen.

Harjoitusravirataa ruvettiin puuhaamaan Hiirolaan. Hanketta varten otettiin lainaa Osuuspankin Uuraisten konttorista 11 000 markkaa. Uuraisten kunta vuokrasi seuralle Hiirolantien varresta noin hehtaarin määräalan. Vuokra-aika oli 20 vuotta, jota sovittiin jatkettavaksi kolme vuotta kerrallaan. Kunta vuokrasi maapohjan seuralle veloituksetta. Varoja hankittiin seuralle järjestämällä tansseja, järjestämällä vuosittainen ravimatka uuraislaisille Killerille heinäkuussa Uuraisten viikolla ja osallistumalla kunnan järjestämään laskiaistapahtumaan sekä Uuraisten viikon toritapahtumaan sekä järjestämällä arpajaisia. Kunta tuki seuraa vuosiavustuksen muodossa.

Työt etenivät Hiirolassa urakoitsijoiden ja talkoolaisten avulla. Talkoilla pystytettiin Uuraisten kirkon pihaan myös vanhanajan hevospuomi heinäkuussa 1984. Killerin raviradan talkoisiin osallistuttiin myös säännöllisesti sekä toimittiin eliittiravien järjestysmiehinä.

Seuran jäsenmäärä nousi huimasti 1980-luvulla, vuonna 1984 toimintakertomuksessa mainitaan jäsenmääräksi 78 henkilöä, joista kuluneen vuoden aikana on toimintaan mukaan tullut 28 uutta jäsentä. Vuonna 1987 jäseniä oli jo 84 ja vuonna 1988 117 jäsentä.

Killerillä järjestettiin vuosittain myös Uuraisten lähtö, jonka voittajaohjastaja sai Uuraisten viirin ja voittoloimen sekä myös rahapalkinnon. Seura järjesti retkiä esimerkiksi Ypäjälle valtion hevostalouskoululle, Tampereen hevosmessuille ja vuosittain kuninkuusraveihin.

Vuonna 1986 puheenjohtajaksi valittiin Teuvo Riihimäki, hän jatkoi aina vuoteen 2005 asti. Kalevi Moisio toimi alkuun varapuheenjohtajana ja sittemmin rahastonhoitajana kuolemaansa 1990 asti. Hänen työtään seurassa jatkoi Jalo Paanala. Sihteerinä toimi pitkään Jaakko Neuvonen. Ravirataa kunnostettiin useampaan otteeseen ajattamalla radalle lisää soraa ja täytemaata. Talvisin rata pidettiin aurattuna. Menestyneiden hevosten omistajia muistettiin vuosikokouksissa palkinnoilla.

1990-luvun alussa toiminta oli edelleen vireää ja jäsenmäärä vain kasvoi. Vuonna 1992 jäseniä kirjattiin jo 142 henkeä ja vuonna 1993 jäsenmäärä oli jopa 161. Valjastuskatoksen suunnittelu ja rakennustyöt Hiirolan raviradalle aloitettiin vuonna 1988 ja se valmistui vuonna 1990.

Seuralle teetettiin oma viiri seuraavana vuonna ja näitä viirejä annettiin palkinnoiksi kasvatus- ja kilpailutoiminnassa ansioituneille jäsenille. Seuran pöytäkirjoissa mainitaan ratsastusjaosto ensimmäistä kertaa. Johtokunnassa entisten jäsenten lisäksi aktiivisia olivat Risto ja Raili Juhola.

Toiminta tuntui hiipuvan 1990-luvun puolivälistä, sillä jäsenmäärä laski, johtokunnan kokouksia oli vain muutama vuodessa eikä ravirataa pidetty talvisin aurattuna kuin viikonloppuisin. Omia pikkujoulujakaan ei enää järjestetty, vaan osallistuttiin Ala-Keiteleen Hevosystäväinseuran tai jonkin muun naapuriseuran pikkujouluihin.

Vuonna 1997 kuitenkin tempaistiin näyttävästi. Tammikuussa Uuraisilla tapahtuneeseen piispan tarkastukseen järjestettiin kirkkorekikuljetus piispa Jorma Laulajalle sekä hänen seurueelleen seurakunnan leirikeskuksesta vanhaa kirkkotietä pitkin Vanhalan tilalle. Tämä tuli piispalle täysin yllätyksenä. Samana vuonna järjestettiin ahkerasti talkoita sekä kiitolaukkakilpailut Hiirolan radalla. Poikkeuksellisesti Uuraisten lähtö Killerillä 22.9. olikin vanhanajan kirkkolähtö kieseillä ja sen voitti Terho Kines orillaan Ponska.

1998 johtokuntaan tuli uusia aktiivijäseniä: Arvo Nieminen sihteeriksi ja varapuheenjohtajaksi Jukka Karhulahti. Vuoden 1999 pöytäkirjoissa näkyy jo haave ratsastuskentän rakentamisesta. Vuosituhannen vaihteessa johtokuntaan tuli uusia jäseniä: Jukka Mononen, Tenho Kines, Raimo Paanala, Ari Lappalainen, Tanja Soukka ja rahastonhoitajaksi Kirsti Salminen. Teuvo Riihimäki jatkoi edelleen puheenjohtajana. Uutena varainhankintakeinona oli järjestysmiehinä toimiminen Killerillä ravien lisäksi rallitapahtumassa.

Seura järjesti avoimien ovien tapahtumia Hiirolassa. Ohjelmassa oli esimerkiksi poniratsastusta ja kengitysnäytös, kiitolaukkanäytös, Jouko Tarvainen kertoi hevosen lihashuollosta ja yleisöllä oli joka kerta mahdollisuus tutustua tallitoimintaan. Seura järjesti myös karaokeiltoja paikallisessa ravintolassa. Ratsastuskenttähankkeesta pidettiin luentotilaisuus ja odoteltiin avustusrahoja. Hiirolan rata pidettiin taas käyttökunnossa vuoden ympäri ja rataa huollettiin ajamalla sinne lisää soraa.

2002 johtokuntaan saatiin lisää naisedustusta, kun Anu Oksanen, Päivi Tuohikumpu ja Sanna Puttonen tulivat mukaan. Naisväki alkoi järjestää vaellusratsastuksia. Vuonna 2003 Jukka Karhulahden tilalla jatkoi kengittäjänä tunnettu Jari Keto. Vuonna 2006 puheenjohtajana aloitti Raimo Paanala ja Teuvo Riihimäki siirtyi varapuheenjohtajaksi.

Vuonna 2007 tapahtui paljon uutta. Seura pyysi kunnalta saada vuokrata Hiirolasta lisäalueen hiittisuoraksi ja kunta suostui tähän korvauksetta. Hiirolassa järjestettiin ensimmäistä kertaa oma ravitapahtuma, jossa oli kymmenen lähtöä ja 46 hevosta tai ponia. Yleisöä oli saapunut noin 300 henkeä.

Tuloja saatiin myös Neste Rallyn parkkialueena toimineesta pellosta Palsankylän erikoiskokeen varrelta. Retkiä tehtiin esimerkiksi Einari Vidgrenin tallille sekä Ponsen tehtaalle Vieremälle. Uusia ihmisiä johtokunnassa olivat Saara Mäkinen, Sanna Moilanen ja Harri Kotilainen. Tanja Vakkeri suunnitteli seuralle omat internet-sivut tiedotuksen helpottamiseksi. Vuonna 2011 seura haki seuran puheenjohtaja Raimo Paanalan johdolla ELY-keskukselta rahoitusta ja Hiirolan harjoitusrata levennettiin 9- metriseksi. Puut kaadettiin ja alue raivattiin talkootyönä ja urakoitsija hoiti maanrakennustyöt.

Tarina jatkuu ... päivitämme lisää kertomuksia ja kuvia tulevan vuoden aikana!